Nuts!

Okay I'm going nuts right now!

Huomenna paljastuu mun syksy. Tai siis aikaisintaan huomenna. Huomenna julkistetaan (aikaisintaan) Turun AMK:n Teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelijat 2015.

Mieliala hyppii ylös alas ja mietin jokaista vaihtoehtoa. Yritän olla ajattelematta kaikkia ihanuuksia ja vaikeuksia mitä se hyväksyminen ja hylkääminen voi tuoda. Mitä sitten?

Kaikkea oon jo suunnitellu: mitä töitä tekisin, missä asuisin, mistä hakisin kämppää...

Huomenna. Tai ylihuomenna. Tai perjantaina.

Huomenna on muuten mun kuutosluokan luokkakokous. Katotaan mitä siitä tulee!

When you say "Africa", I say:

Yesterday I reposted a video of African men talking about what kind of picture has Hollywood presented of the Africans. They showed clips of Hollywood films where Africans had guns everywhere and they loved killing and shooting. In the end they hoped that wasn't the picture that came into our minds first thing when we think of Africans.

I wanted to share with you what is the first thing that pops into my head when I think of Africans.

AFRICAN MEN:

I think of Senegal. I remember seeing probably 20 guys playing soccer in midday and my dad was there as well. We had to get 1.5 liter bottle of water from the freezer for my dad because it was so hot. But the Africans didn't drink at all during the game. My dad was tired but super happy being able to play with those guys. I don't think they had a common language but they came along perfectly on the field.

AFRICAN WOMEN:

Again I think back to Senegal. It was the only trip to Africa that I can remember things better. I think of my great aunts helper at her house. She was so energetic and kind. She also had two children one at the time 14ish and one was only a baby. Unfortunately couple years after our visit she passed away because of cancer and her older daughter had to take care of the young one.

AFRICAN CHILDREN:

In the area my great aunt lived there were heaps of children. The boys played soccer with my two brothers and the girls played with me. We had no common language except what we could make out with our bodies. They taught me games they play and I tried to teach them some of my games I know. One was where we all stood in a circle and started throwing a ball clockwise. You had to catch the ball without moving. If you dropped the ball you were out and when people got dropped the length to throw the ball got bigger.

Some mornings before I got to go to play outside the other children were sitting on the wall surrounding the house.

One day I invited them to draw to the house. All of the kids where so excited to be able to draw to a white paper with colors. There were so many who wanted to come! I had to keep half still outside so there would be enough crayons for everyone.

DINNER TIME:

We went to visit my great aunts work place the church. Everybody gathered around and had a chat for a while. We sat on the floor/ground on pillows or without. Then they brought out the food. There were these huge bowls of couscous and something and we split 4-5 bowls equally to everyone in the circle. The eating happened just with our hands. Couscous was sticky so that you could get bigger amounts at once. It was more that just eating together. It was how we actually shared the food and enjoyed it together. I loved the idea not having your own plate because it was more of a communal atmosphere.

My family spend a Christmas in town called Fatik in Senegal at my great aunts.

Stockholm cruise

Perjantaina lähti laiva Olympiaterminaalista. Mua jännitti, koska risteily oli poikaystävälle syntymäpäivälahja (vähän myöhässä, mutta hyväksyttäköön).

Sain luvan ottaa yhden kuvan meistä.

Aluksi sään piti olla sateinen ja kurja, mutta lopulta sää oli loistava. Me ei kylläkään osattu pukeutua sään mukaisesti ja molemmat oli ihan läkähdysksissä koko päivän. Mulla alkoi myös pään särky osaksi varmasti nestehukasta ja kuumuudesta.

Otettiin alle Hopp on - Hopp off - vene, jolla päästiin näkemään kaupunkia hiukan eri perspektiivistä.   Porukkaa oli kuitenkin hiukan liikaa ja meteli nousi veneessä kovaksi. Näimme siis parhaaksi hypätä kyydistä Fotografiskan eli Valokuvataiteen museon kohdalla.

Käytiin tutustumassa Nick Brandtin valokuviin

"On This Earth A Shadow Falls Across The Ravaged Land".

Ostin mukaan posterin leijonasta katsomassa tuuleen. Oon aina pitänyt Afrikasta ja vaikken muista paljoa matkoista sinne, aina on ollut palo päästä takaisin. Myös vanhempieni kytkös Afrikkaan varmasti on edesauttanut omaa kiinnostustani.

© Nick Brandt

© Nick Brandt

© Nick Brandt

Meillä oli poikaystävän kanssa sopimus, että yritetään selvitä pelkästään ruotsilla koko matkan. Tai siis laivan ulkopuolella puhutaan vain ruotsia. Tai siis ei toisillemme vaan jos joltain täytyy kysyä tai tilata jotain.

Aluksi meni hyvin hän puhui ja mä ymmärsin, se toimi. Päivän päätteeksi piti kysyä, missä olisi lähin ruokakauppa, jotta saataisiin jotain pientä piknikiä kokoon. Tien kulmalla seisoi turisiteille opas ja mietittiin hetki pitäisikö ollenkaan kysyä. Tiesin, että opas puhuisi hyvää englantia sekä ruotsia. En kuitenkaan uskaltanut kysyä ruotsiksi. Mun vika! Vahvalla englannillani on paljon helpompi kysyä, kun yrittää rämpiä ruotsilla eteenpäin. Olin kyllä pettynyt itseeni. Onneksi poikaystäväni uskalsi puhua ruotsia niin mun tehtäväksi jäi vain ymmärtää sitä.

Kuninkaallinen teatteri

Vanha kaupunki

Vasta laivalla tajusin, että olimme lähteneet Tukholmaan juuri häiden alla. Koko kaupunki oli valmistautumassa tulevan hääparin vastaanottamiseen. Teitä suljettiin, joka paikassa oli kaiteita ja poliisit ja armeija oli kaikkialla. Vaikka hääpari tuli kierrokselleen vasta 17 aikaan, oli kaduilla jo porukkaa odottelemassa 12 aikaan. Kovasti oli hovin faneja paikalla.

Kuninkaanlinnan edessä

Ruokaa tuli tietenkin syötyä koko ajan viikonlopun aikana ja päästiin myös kokeilemaan uusia makuja.

 Vegan Soul Truck tarjosi vegaaniruokaa ja kummallakaan ei ollut hajua mitä syötiin,

mutta hyvää se oli.

Frozen Yogust Factory oli parasta! Sai itse valita frozen yogurtin, hedelmät, kastikkeet, karkit ja painon mukaan maksetaan. Supergood! Haluan tämän Suomeen.

Viimeisenä iltana käytiin laivalla buffetin sijaan ravintolassa syömässä. Oli hiukan alipukeutunut fiilis, mutta kyllä me paremmin käyttäydyttiin kuin viereen istunut keski-ikäinen hiukan hiprakkainen pariskunta.

Laivalla on mukava käydä aina joskus, kuten poikaystävä sanoi "kerran kymmenessä vuodessa". Hyttimme vieressä kaveriporukka (n.20v.) joi sen kaksi päivää putkeen... Lapsiperheille laivamatka on varmasti helppo, mutta muuten se kuluu nopeasti.

Oli meillä kuitenkin mukava reissu, seuraava sitten kymmenen vuoden päästä :D

Ongelma tulevaisuudessa!

Mulla on ongelma.

Kävin Turun Ammattikorkeakoulussa teatteri-ilmaisun ohjaajan koulutuksen pääsykokeissa maanantaista keskiviikkoon. Pääsykokeiden aikana rakastuin tekemiseen! Kaikki tehtävät haastoivat ajattelemaan uudella tavalla, tutkimaan ja uskaltamaan uskomaan itseensä. Päällimmäisenä jäi mieleen ennakkotehtävissä määrätyn näytelmän Sofokleen Antigonen kohtauksen materialistamista. Materiaalina oli A3-paperi näyttämönä, kaksi tulitikkuaskia ja teippirulla. Ohjeena oli asettaa roolihenkilöt näyttämölle omaksi näkemässä suhteessa ja asetelmassa.

Opin siis valtavasti ja pärjäsin yli kaikkien odotuksieni eli heinäkuussa saan tietää miten meidän 23 jäljellä olevien hakijoiden käy.

Tähän ongelmanikin liittyy.

Korkeakouluihin hakeminen on uudistunut tänä vuonna ja minulle se merkitsee vaikeita päätöksiä. Hakutoiveet on asetettava järjestykseen 1-6 oman mieltymyksen mukaan. Näin on ollut aikaisemminkin, mutta tänä vuonna uutuutena on opiskelijan valinnan rajoitus opiskelupaikkaa vastaanottaessa. Seuraava on suora ote opintopolku.fi sivustolta.

"Yhteishaussa voit saada yhden opiskelupaikan ammattikorkeakoulusta tai yliopistosta. Sinulle tarjotaan opiskelupaikkaa siitä koulutuksesta, jonka olet valinnut hakulomakkeella ylimmäksi hakutoiveeksi ja johon valintamenestyksesi riittää. Muut hakutoiveesi peruuntuvat automaattisesti, vaikka voisit valintamenestyksesi perusteella päästä useampaan koulutukseen."

Turun amk:n teatteri-ilmaisun ohjaaja koulutus on minulla numero 2.

1. on Metropolian kulttuurituotannon koulutus, jonne on ensi viikolla viimeinen vaihe eli haastattelu.

Jos menen Metropoliaan haastatteluun ja saan opiskelupaikan, se automaattisesti rajaa Turun täysin pois kuvioista. Tämä on ongelmani.

En halua jäädä ilman opiskelupaikkaa, mutta uskon, että Turku on kutsumukseni enkä tule täysin nauttimaan Metropoliasta. Sanoin tänään Turun haastattelussa, etten ole menossa Metropolian haastatteluun, jotta voin varmistaa Turun pääsemiseni jos he minut sisään haluavat.

En pidä uudesta muutoksesta korkeakoulun hakuprosessissa. En itse pysty maaliskuussa sanomaan, missä järjestyksessä pidän valinnoistani toukokuussa. Hakujärjestyksessä pitäisi taktikoida, jotta saisi paikan tai ei kannattaisi, sillä ikinä ei tiedä miten pääsykokeet menevät.

Menemällä Metropolian haastatteluun vaarannan mahdollisen opiskelupaikkani Turussa.