Pieni hiiri pääsee valloilleen.

On hetkiä, jolloin uskoo olevansa juuri siellä missä pitääkin. On todella turvallinen olo. Ihmisten kanssa ei tarvitse jännittää ja saa olla omassa rauhassa. Jos small talk ei luonnistu, ei tarvitse puhua mitään. Kaikki tuntuu oikealta ja elää hetkessä.

Tänään tuntui hyvältä. Näimme toisen ja neljännen vuoden opiskelijoita sekä teatterista että nukketeatterin puolelta. Mulle sanoi eräs 4. vuosikurssilainen, että olen tullut juuri sopivaan paikkaan. Siinä hetkessä se tuntui hyvältä.

Eilen ei ollut niin hyvä. Tulin kymmeneltä illalla junalla takaisin Turkuun ja kirosin. Yritin pysyä järkevänä ja puhuin ääneen itsekseni kävellessä bussilta "kotiin". Tuntui vähän kuin kaikki oli väärin. Siinä hetkessä ymmärsin 35-vuotiaita italialaismiehiä, jotka asuvat vieläkin kotona. Heidän ei tarvitse  heittää itseään maailmalle, vaan saavat kurkistella omasta kolostaan juuri sopivan verran. Olen pitkään jo pohtinut kotoa pois muuttamista. Olen ollut onnekas, ettei mun ole pakosta tarvinnut lähteä pois. Olen saanut rauhassa katsoa vierestä, kun äiti pesee pyykkini ja viikkaa ne. Olen kironnut imuroimista kerran neljässä viikossa, kun se on niin paljon. Olen saanut lukea aamulla rauhassa hesaria aamupalan kera miettimättä, onko minulla varaa ruokaani tai lehteeni.

Myönsin ennen nukkumaan menoa, että poden pientä koti-ikävää.

"Ei sulla voi olla koti-ikävä ku sä oot jo kotona ;)"

Alku on aina hankalaa, tämän olen kuullut lähiaikoina useasta suusta. Tällä kertaa etunani on oma tuttu kieli ja suhteellisen läheinen matka vanhempien ja poikaystävän luokse. (verraten Uuteen Seelantiin...)

Ainakin vielä nautin omasta rauhastani. Sisimmässäni mulla on se pieni epäsosiaalinen hiiri, joka haluaa käpertyä omaan koppiinsa. Täällä mä saan antaa sille hiirelle paljon tilaa ja vapautta. Omat ajatuksetkin kuulee paremmin, kun ei koko ajan kuulu oven takaa "Joha onko koira käyny jo lenkillä?" tai "Miksei tiskikonetta oo tyhjennetty?"



ps. Sain tänään sähköpostia, että Turun Ylioppilaskyläsäätiö aikoo tarjota mulle asuntoa joulukuusta eteenpäin (tämä vuokrasopimus loppuu 30.11.)!! Ja sähköpostin lähettäjä Nuorisoasunnot ry aikoo pitää mut listalla jonottamaan mahdollisia vapautuvia asuntoja.

pps. Onko tekstiä helpompi lukea valkoisena (nyt) vai ruskeana (ennen)?

Mahalasku

Kuinka lukita itsensä ulos omasta huoneestaan?

Step 1. Avaa oma huoneesi ikkuna.
Step 2. Avaa oma ovesi, huomaa että oven tulee olla lukittavissa.
Step 3. Jätä kaikki tavarasi huoneeseesi.
Step 4. Mene avaamaan parvekkeen ovi.
Step 5. Odota, kunnes läpiveto tekee tehtävänsä.

Yritin ensin tiirikoida omaa oveani auki, mutta keittiöveitsi tai haarukka eivät olleet tarpeeksi lähellä rautalankaa tai hiuspinniä. Mietin jo, voisinko voimalla murtaa oven, mutta oli pakko luovuttaa suurempien laskujen pelossa. Jouduin koputtamaan naapurihuoneistoon ja kysymään puhelinta lainaksi. Vartija koputti ulko-ovelleni jo 20 min päästä ja pääsin onnellisesti, mutta 52€ köyhempänä takaisin huoneeseeni.

Ennen vartijan tuloa kohtasin ensimmäisen mahalaskuni poissa kotoa. Tuntui vaan kuin mikään ei toimisi ja kaikki oli perseestä. (Saattoi johtua myös väsymyksestä, sillä eilen oli ensimmäiset opiskelijabileet ja sain ruhtinaalliset 4 tuntia nukuttua viime yönä.) Tiesin, että jossain vaiheessa tämä down-vaihe iskee, mutta se oli vain ajan kysymys milloin. Tämä ei varmastikaan jää viimeiseksi, sillä edessä on vielä neljä vuotta ähkimistä ja puhkimista taiteen parissa.

Omaksi onnekseni meille on luokalla syntymässä upea ryhmä, josta löydän varmasti ainakin pari hyvää ystävää. Koululla myös tarjotaan paljon liikunta ja aktiviteetti mahdollisuuksia. Tästä eteenpäin tänään opittujen lausahduksien avulla:

Life is not fair - so get use to it.

SMILE - you don't own all the problems in the world.

Aivojen ylikuorimituspäivä

Tänään oli ensimmäinen koulupäivä. Nyt vihdoin uskon, että mut on hyväksytty kun sain opiskelijanumeron ja kasan papereita täytettäväksi.

Pieni paniikki nousi pintaan, kun kerrottiin tämän syksyn olevan jo itsessään hyvin raskas. Hirveesti puhuttiin myös työllistymisestä, tulevaisuudesta, ammattimaisuudesta ja odotuksista. Myös puhuttiin tulevista prjokteista ja kaiken maailman tapahtumista. Toisaalta haluisin ottaa jonkinlaisen projektin tähän, mutta pelkään oman jaksamiseni puolesta. Useat luokkakaverini ottavat tai ovat jo ottaneet itselleen projekteja tälle vuodelle. Pidän kuitenkin mieluummin kiinni omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnista kun huolehdin "jälkeenjäämisestä" muihin verrattuna. Haluan ensin saada käsityksen, minkälaista opiskelu korkeakoulussa ylipäätänsä on ja yrittää pitää kaukosuhteeksi muuttunutta parisuhdettani kasassa. Uskon, että oman hyvinvointini rinnalla myös parisuhteeni kiittää liiallisen työnteon pois jättämisestä.

En ole koskaan ollut vakavassa kaukosuhteessa, joten nyt ollaan monen uuden äärellä. Etuna meillä ehkä on jo kahden vuoden takainen seurustelu. Tunnemme toisemme paremmin nyt ja olemme valmiimpia välimatkaan. Tai näin haluan ainakin kuvitella. Aikaisemmin oma 5 viikon matkani Aasiaan antoi jo pientä esimakua, mutta todellinen koitos on tässä ja nyt. Ensi viikolla mulla ei ole perjantainakaan ollenkaan koulua, niin pääsen viettämään pitkää viikonloppua kotona (jos ei muuta ilmaannu). Tammikuussa alkaa poikayställä vielä intti eli sekoitetaan pakkaa oikein kunnolla.

Päällimmäisenä nyt on kuitenkin toiveikas fiilis. Mulla on asunto, raha-asiat ei stressaa, opiskelupaikka on mukava ja juuri mun alaa, Turku on kaunis kaupunki... Kaikki asiat on ihan mallillaan ja aika näyttää missä ollaan viikon tai vuoden päästä.

Ensimmäinen yö

Ensimäinen yö nukuttu ensimmäisessä omassa kodissa.

Tavaraa on ihan sikana ja vielä puuttuu osalle oma paikka. Ikeasta pitäisi vielä saada ainakin yksi lipasto, jonne voi piilotella kaikki loputtomat kauneustuotteet ja alusvaatteet. Mukana on miljoona pientä puteloa shampoota ja rasvaa, mitkä voin käyttää ensin ettei heti tarvitse ostaa omia.

Vielä ei ainakaan ole tullut mitään apua-olen-yksin-poissa-kotoa-en-osaa-pestä-pyykkiä -paniikkia. Apuna on ollut ihana poikaystävä, joka on tehnyt muutosta hiukan pehmeämmän. Illalla lähtee kuitenkin Onnibussi kohti pääkaupunkiseutua ja mä jään yksin.
Tällä hetkellä mulla on yksi kämppäkaveri, saksalainen, joka kylläkin lähtee tiistaina takaisin Saksaan. Sen jälkeen koko kolmio on mun käsissä!

Pitää myöhemmin päivitellä lisää, sillä nyt kutsuu kauppa ja siivoaminen.