Vanhoja kuvia on aina mukana selailla. Tulee hyvä fiilis varsinkin, jos katson kuvia, joista on hyviä mustoja. Nämä auringonlaskukuvat olivat upea kokemus. Opettelin samalla sunglazing (aurinkokatselemista??). Katsellaan aurinkoa ja rauhoitutaan.
Kaupungin kuvat ovat kiehtovia, sillä maailman on niin toisenlainen. On turvallista aina tulla takaisin kotiin. Haluaisin mennä Filippiineille uudestaan ja olla rohkeampi, kokeilla enemmän. Vähän jäi harmittamaan turistimainen käytökseni paikanpäällä. Olisin säästänyt paljon rahaa, jos olisin vain lähtenyt tutkimaan julkista liikennettä. Viimeisenä päivänä uskalsin sentään astua bussiin hiukan epätietoisena minnepäin oli matka.
Yksin olen yllättävän ujo. Kukaan ei ole pökkimässä, että mene nyt. Matkalla itsestään oppii niin paljon ja se on varmasti yksin matkustamisen rikkaus.
 |
| Ajovauhti noin 60km/h ja vauva takana sylissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti