Pari viikkoa yhteishaun tuloksien julkistamisesta on menny pienessä usvassa mulla. Sosiaalinen elämä on aika hyvin kuihtunut työn ohella. Sain tästä kuulla jopa vanhemmiltani... Ei se mitään! Toisaalta olen täysin fine tulevan ei-opiskelevan syksyn kanssa, mutta epätietoisuudessa on kamalaa elää. Se ensimmäinen varasija on täysin turha mulle nykyisen systeemin takia, mutta silti se antaa ärsyttävästi toivoa. En oikein pysty tekemään kunnon suunnitelmia.
Tällä hetkellä olen kysellyt joka paikasta jonkinlaisia teatteriprojekteja, jonne saattaisin päästä mukaan. Viime vuodelta oli jo hyvät kokemukset Vaskivuoren lukiolla, joten saatan päätyä anomaan sieltä töitä myös ensi vuodeksi.
Toinen plan, jonka yritän saada tehtyä on viettää 2-3 kk Uudessa Seelannissa! Nyt mulla on välivuotena mahdollisuus päästä vihdoin takaisin. Parasta olisi, että ei tarvitsisi olla turistina joka paikassa vaan pystyisin yöpymään kavereiden luona, tietäisin paremmin paikkoja, missä haluaisin käydä ja ruokakaupassakin käyminen olis helpompaa.
Uuden Seelannin vuoksi toivon, että saisin projektimuotoisia töitä (teatterialalta). Voisin helpommin hioa aikatauluani, jos ei tarvitse olla koko vuotta läsnä jossakin teatterissa yms. Samalla aion myös tietenkin tehdä töitä vielä tämänhetkisessä työpaikassani lentokentällä.
Tämänhetkinen haaste kuitenkin on saada itseni ulos talosta vapaapäivinä ja tehdä jotakin: nähdä kavereita, käydä ulkona vain kävelemässä. Hyvänä saavutuksena olisi myös oman huoneen siivoaminen ja esimerkiksi ruoanlaitto. Näillä mennään!
Kiva teksti, hyvält kuulostaa!
VastaaPoista