Pieni paniikki nousi pintaan, kun kerrottiin tämän syksyn olevan jo itsessään hyvin raskas. Hirveesti puhuttiin myös työllistymisestä, tulevaisuudesta, ammattimaisuudesta ja odotuksista. Myös puhuttiin tulevista prjokteista ja kaiken maailman tapahtumista. Toisaalta haluisin ottaa jonkinlaisen projektin tähän, mutta pelkään oman jaksamiseni puolesta. Useat luokkakaverini ottavat tai ovat jo ottaneet itselleen projekteja tälle vuodelle. Pidän kuitenkin mieluummin kiinni omasta jaksamisestani ja hyvinvoinnista kun huolehdin "jälkeenjäämisestä" muihin verrattuna. Haluan ensin saada käsityksen, minkälaista opiskelu korkeakoulussa ylipäätänsä on ja yrittää pitää kaukosuhteeksi muuttunutta parisuhdettani kasassa. Uskon, että oman hyvinvointini rinnalla myös parisuhteeni kiittää liiallisen työnteon pois jättämisestä.
En ole koskaan ollut vakavassa kaukosuhteessa, joten nyt ollaan monen uuden äärellä. Etuna meillä ehkä on jo kahden vuoden takainen seurustelu. Tunnemme toisemme paremmin nyt ja olemme valmiimpia välimatkaan. Tai näin haluan ainakin kuvitella. Aikaisemmin oma 5 viikon matkani Aasiaan antoi jo pientä esimakua, mutta todellinen koitos on tässä ja nyt. Ensi viikolla mulla ei ole perjantainakaan ollenkaan koulua, niin pääsen viettämään pitkää viikonloppua kotona (jos ei muuta ilmaannu). Tammikuussa alkaa poikayställä vielä intti eli sekoitetaan pakkaa oikein kunnolla.
Päällimmäisenä nyt on kuitenkin toiveikas fiilis. Mulla on asunto, raha-asiat ei stressaa, opiskelupaikka on mukava ja juuri mun alaa, Turku on kaunis kaupunki... Kaikki asiat on ihan mallillaan ja aika näyttää missä ollaan viikon tai vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti