Tänään käsiteltiin Prismassa aihetta Mistä tunnistaa laihan lihavan? Ymmärsin osuvani ryhmään täydellisesti. Olen aina ollut suhteellisen pieni ja olen voinut syödä vaikka kuinka paljon. Olen nuorempana tehnyt paljon liikuntaa, mutta viimeisen 5 vuoden aikana en voi sanoa harrastaneeni säännöllistä liikuntaa. Olen saattanut käydä lenkillä kerran vuodessa, käynyt boulderoimassa tai tanssinut musikaalissa hetkittäin.
Olen aina kuullut sanottavan, että olen hyvässä kunnossa eikä mun tarvitse tehdä mitään. Olen kyllä huomannut lihonneeni. Olen nähnyt unia, että olen raskaana, koska kyljellään nukkuessani maha saattaisi vaikuttaa alkuraskausmahalta. Hämmentävää... Tekemisen tarve on jossain sisälläni, mutta se on aina jäänyt ajatuksen tasolle.
Lenkkeilystä en pidä, sillä lamaannun juostessa kuntoni huonoudesta. Salilla käyminen ei ole mukavaa, sillä siellä on olo kuin kaikki näkisi mitä teen. Salilla käymiselle olen avautunut hiukan jo viime kuukausien ajan, mutta se on silti jäänyt tekemättä. Olen tuntenut itseni tyhmäksi salilla tai lenkillä, kun ulkokuoren perusteella oletus on, että olen hyvässä kunnossa. Kun hiki alkaakin valua olen vain halunnut peittää sen. Salilla haluaisin oikeasti kasvattaa lihasmassaa ja kohottaa kuntoa, mutta päädyn aina juoksemaan, soutamaan tai polkemaan.
Huonosta kunnostani voin tässä vaiheessa syyttää vain itseäni. Täytyy myöntää, että olen ottaut muiden kommentit ("Sä oot niin laiha ei sun tarvi tehä mitään" yms.) helposti totuutena, jolloin en koe tarvetta parantaa terveyttäni. Kaikki laihat eivät kuitenkaan siis ole todellisuudessa hyvässä kunnossa, vaan saattavat olla samassa riskissä sairastua diabetekseen kuin lihavampi ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti