Monet luokkakaverit on harrastanu teatteria koko elämänsä, jotkut opiskelleet kansanopistoissakin. Mä aloitin lukiossa, mutta se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Ensin se oli se esiintyminen ja näytteleminen. Lavalle meno oli jännittävää, mutta niin vapauttavaa. Silloin ajattelin, että mä haluan näyttelijäksi. TeaKin pääsykokeissa ei koskaan ollut kuitenkaan turvallinen olo. Lukion loppupuolella, osaltaan poikaystävän esimerkistä päädyin koko ajan enemmän ja enemmän lavan taakse. Ohjasin, organisoin, puvustin ja toimin assistenttina. Olen opettanut lukiolaista pyöräilemään, olen kiertänyt kaikki pääkaupunkiseudun kierrätyskeskukset ja käyttänyt iltojani näpertämässä milloin pupuja milloin dildoja. Olen saanut kasvaa teatterin ammattilaisten keskellä. Olen saanut tarjota omia näkökulmiani ja nähnyt näyttelijöiden oivaltavan ja kasvavan.
Viime kesäkuussa minulla oli ensimmäistä kertaa turvallinen olo pääsykokeissa. En katsellut muita, mitä he tekivät vaan sain toteuttaa omaa itseäni.
Eilen oli ensimmäinen oikea koulupäivä. Opiskeltiin ryhmän ohjaamisen perusteita ja meidän oman ryhmän sääntöjä. Meidän ryhmän periaatteet ovat
"Oma matka" (henkilökohtainen sitoutuminen)
Kunnioitus ja rajat
"Yhteinen matka" (yhteinen tavoite, yhteistyö)
Turvallisuus (vaitiolovelvollisuus)
Ilo ja Positiivisuus
Läsnäolo
Näihin tunnelmiin!
P.s. Tässä ihana lista muutamista turkulaisista baareista:
Koulu
Apteekki
Toimisto
Portti
Proffan kellari
Laituri
Klubi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti