Päästiin Sachikon kanssa Cebuun. Lento oli noin tunnin myöhässä, joten niinkun pelkäsin meidän kyytiä ei näkynyt missään. Taxikuskit tulivat kyselemään tarvitaanko kyytiä. En oikein tienny keneen luottaa. Pyörittiin hetki tiedottomana ympäri Arrival lobbya. Internetiä ei ollut, puhelimet ei toimi. Päädyttiin poliiseilta kysymään, että löytyykö sisältä puhelinta, jolla voisi soittaa. Sisältä löytyi myös Department of Tourism pöytä, josta eräs nuori mies rupesi kysymään minne ollaan menossa. Vähän varovaisesti vastailin kysymyksiin ja ympäripyöreästi. Lopulta herrasmies soitti meidän hotellille, josta pahoiteltiin kyydin jo lähteneen takaisin Moalboalille pitkän odotuksen jälkeen. Herrasmies lupasi soittaa meille uuden kyydin ja hinta oli vielä 100PHP vähemmän kuin hotellin kyyti. Nopeasti kysyttiin vielä, mistä saataisiin rahaa nostettua ja sovittiin, että käydään Sachikon kanssa nopeasti nostamassa rahaa ja sen jälkeen saadaan kyyti. Mulla rahan nostaminen sujuikin ihan nopeasti, mutta Sachiko ei saanut rahaa millään. Kaiken rahasäädön jälkeen (Sachiko ilman rahaa) palattiin turismitiskille ja kyyti oli tullut. Varovaisesti, mutta huojentuneena astuttiin autoon ja vielä varmistettiin hinta kuljettajalta. Sachikon piti vielä käydä toisella automaatilla matkalla kokeilemassa saisiko hän rahaa sieltä. Ei onnistunut sekään. Mä otin hiukan extraa, mutta en millään pysty maksamaan mun JA Sachikon ostoksia. Hotelli on sen verran syrjässä, että läheisessä kylässä on yksi automaatti, mutta siinä ei välttämättä ole aina rahaa.
Ajo lentokentältä hotellille kestää siis noin 3 tuntia. Ajomatkan alussa tuli jo selväksi, että Filippiinit on niin kaukana Suomesta kun olla ja voi. Ainakin ensinäkemältä. Tuli paniikki, että miten uskallan olla täällä. Mulle naurettiin jo lentokentällä (en tiedä miksi, ehkä vaan koska oon niin selvästi erottuva). Japanin jälkeen tää on todella suuri muutos.
Onneks mulla on täällä yli viikko aikaa totuttautua tähän elämäntyyliin. Hitauteen ja erilaisuuteen.
Näyttää siltä, kun paikka olisin vasta heräämässä eloon illalla. Leipomossa hyllyt täysiä, ihmisiä kaduilla joka puolella. Ihmiset vaikutat siltä, kun he odottaisivat jotain. Mopojen päällä kadun kulmilla istuu porukkaa, kioskeilla hengataan, istutaan ovien edessä. Iso porukka kattoo pienestä telkkarista jotain.
Liikennesääntöjä ei kyllä ole. Mopoilijat käyttävät kypäriä sentään. Kaistojen vaihdot on ihan miten sattuu ja oikealta ohitetaan todella huolettomasti. Väillä ajetaan myös puoliksi kaistojen päällä tai vastaantulevien kaistalla. Turvavälejä ei tunneta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti