Eilen illalla ja tänään aamulla oli matkan ensimmäinen ja toivottavasti viiminen epätoivoinen fiilis. Koko viikon täällä ollaan tehty ihan sairaasti kaikkea, mikä on ollu upeeta mutta nyt kulttuurishokki ja väsymys kiri kiinni. Kolme yötä putkeen on tullu nukuttua huonosti ja päivällä pitää koko ajan olla hereillä ympäristöstä. Juuri kieli- ja kulttuurituntemuksen puute tekee tästä haastavaa. Jos tuntisi kulttuurin ja kielen ei tarvitsisi keskittyä omaan käyttäytymiseen ja muihin kokoajan. Kyllähän mä yritin lukea, mutta se ei todellakaan ole sama asia.
Tänään tapahtu kyl noloimmat asiat käytöksen kanssa. Aamulla yritin päästä syömään aamupalaa, mutta eihän mikään paikka auennut ennen 7.00. Eikun jonottamaan! Paikan auettua jäin jonottamaan ruokaa ja katselin samalla ruokalistaa. Hiukan turhautuneen oloinen nainen huomautti, että tukin koko jonon ja jonotan väärässä paikassa... Turisti osaa!
Toinen kävi, kun päätin käydä syömässä aikaisen lounaan heti, kun ravintolat olisivat auenneet. Tilasin lohi-sushia, jossa oli riisi alla ja lohiviipaleita ja lohen mätiä päällä, siis Salmon Dom. Mäti ei ollutkaan niin helppoa syötävää kuin kuvittelin. Aluksi sujui ihan hyvin, mutta suurempien riisikökkäreiden vähentyessä homma vaikeutui. Yritin näyttää rauhalliselta ja nauttia annoksesta, sillä sisäisesti kirosin lohen mädin. Olihan annos hyvää, mutta tiedän tulevaisuudessa olla ottamatta mätiä ainakaan tuossa muodossa.
Loppuun pari piristävää asiaa, mitä olen poiminut tähän asti.
Älä kävele kauppaan ensimmäisten joukossa, sillä myyjät ovat kerääntyneet käytävien viereen ja kumartavat jokaiselle ohikulkijalle.
Japanilaiset ei käytä hattua, koska heillä on paksu tukka. Mulla ei ole semmosta suojaa.
Japanilaiset tai ainakin tokyolaiset ovat hyviä nukkumaan järkevän näköisesti. Junassa porukkaa nukkuu huojumatta ja kuulemma myös ruuhkassa seisaalleen. Opiskelijat erityisesti on erikoistunut tunneilla nukkumiseen, ainakin Sachikon mukaan.
Japanilaiset käyttävät sateenvarjoa heti jos taivas edes näyttää sateiselta. Mua katotiin pitkään tänään, kun kävelin keskustassa ilman sateenvarjoa. Mulla on siis mukana Rukkan tuuli-/sadetakki, soveltuu siis suomalaiseen säähän. Täällä kenelläkään ei ole sateenpitävää takkia, joten kun pieninkin pisara tuntuu tippuvan taivaalta sateenvarjot esiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti